Rationaalisesti ajateltuna auto on olemassa etupäässä siksi, että se säästää aikaa: ajatus siitä, että säntäilisi duunista bussilla päiväkotiin lastensuojeludeadlinea vastaan ja sitten lähtisi Tapiolaan maitokauppaan toisella bussilla on täysin absurdi. Mukavuudenhalu on tietenkin toinen helppo syy, ettei tarvitse päivystää munat huurussa jotain peruttua bussivuoroa 30 asteen pakkasessa ainoastaan päästäkseen hengaamaan kaikenmaailman hampuusien, demarien, sekakäyttäjien, millenniaalien ja prekariaatin kanssa. Uusi auto saa olla siksi, että se on huoleton. Minulla on monasti todistettu erehtymätön kyvykkyys saada tee-se-itse-ja-säästä -lähestymistavalla aikaan vahinkoa, joka ei ole missään järkevässä suhteessa hakemaani hyötyyn. Kun kaikki tankkausta vaativammat huoltotoimet vaativat huoltomiestä ja kun huoltomiesten kanssa keskustelu huoltohommista on jotain aivan järkyttävän vastenmielistä ajanvietettä niin lopputulos on ollut ostaa verraten uusia autoja todennäköisyyksien parantamiseksi, ettei tarvitse mennä huoltoon ensinkään.
Muistaakseni autoni ovat läpi linjan pelanneet moitteettomasti. Porschessa tosin piti tehdä 24kk huolto autocarrerassa ennen kun siitäkin lafkasta tuli kesko. Autoa hakiessa sieltä tuli joku tason 50 huoltosamurai kertomaan, että autossa on ”alkava välys”. Tuijotin vaan sitä kekeä, että ”Hablas finlandés”? Korkeakoulussa opetettiin Cauchyn integraali ja valehtelisin, jos väittäisin, että olisin ikinä ymmärtänyt mitä se meinaa. Mutta että ”alkava välys” voi vittu soikoon kuulkaa! Punnitsin, että olisin kysynyt ”paljo maksaa epävälystys?” tai ”kauan sillä ajaa ennekun alkava välys muuttuu raketoivaksi välykseksi?” mutta päätin sen sijaan odottaa huoltokohtaamisen pikaista loppua pitkittämättä sitä hetkeäkään. Porschessa oli lisäksi takarenkaat siiinä kunnossa, ettei niissä ollut ainuttakaan nastaa jäljellä ja niin pientä lumikerrosta ei talvella ollutkaan, ettei sillä jäänyt jumiin (jos joskus muuten haluatte nähdä vahingoniloisuuden ilmentymän niin jääkää talvella jumiin kun jalankulkijat hiffaavat, että tossahan on porschemies jumissa enkä muuten helvetissä auta työntämään). Kesärenkaatkin olivat vaihtokunnossa ja toinen etäavain ei tainnut toimia. Sitten päätin joskus Mechelininkadulta Porkkalankadulle kääntyessä kytkeä luistoneston pois päältä ja näyttää niille jalankulkijaihmisparoille miten Porschea kuljetetaan ja tykittää mutkaan kääntyvän rekan ohi ainoastaan huomatakseni mutkaan luistellessa, että rekan perävaunu syö nopeasti elintilaa ja että toisella puolella on raitiovaunu pysähtyneenä: Osuin kuljettajan ovi edellä siihen raitiovaunuun. Ovi korjattiin vakuutukseen, mutta jotenkin kuulemma huoltokeke numero kahden mukaan ”ovissa on 2mm toleranssi”. joka suomeksi tarkoitti sitä, että ovi ei oikein istunut muuhun autoon ja ovenraosta puski sateella ja autopesussa vettä sisään. Sitten tuli katsastus ja katsastuskeijo sanoi, että tiedätkös, että sulla on ”alkava välys” tossa, mutta menköön nyt vielä läpi. Ajoin Porschen Laakkoselle siltä istumalta ja ostin 335 bemarin, joka oli eri tavalla hieno peli ja sekin äärimmäisen hyvän fiiliksen kulkuväline.
Eli verraten uusi auto, joka säästää aikaa, on huoleton ja luo mukavuutta. Aivan uutta autoa en kyllä ollut kaupasta ostanut lukuunottamatta Tojota merdeä yli 20 vuotta aiemmin, mihin kaikkineen liittyy aivan uskomattoman mielettömän uskomattoman hienot muistot. Kunnes nyt.
Autoon liittyy noiden rationaalisten juttujen lisäksi jonkinmoinen fiilis. Holden oli 6l V8 ja ilman sitä ei elämässä olisi ollut 6l V8:a ja elämä 6l V8:n kanssa on ollut parempi elämä kuin elämä ilman 6l V8:a. Volvo tietty on niin epäseksikäs kulkuväline kuin vain olla saattaa, mutta kyllä sillä piti olla fiilisarvo. Aristokraattinen kauniaismobiili – jumalauta kyllä kehtaa viedä poika uimakouluun Kauniaisiin! Huipputekniikkaa. Matala auto iänikuisten suvien rinnalla. Viiskybäsen ukon kartano-auto hierovilla penkeillä! Björn to be wild.
Miten meni? No niin päin vittua, ettei kyllä ikinä. Huolta, vaivaa, stressiä, ajanhukkaa biliassa, huoltomiehiä, vitutusta, reklamaatioita ja jatkuva paranoia siitä, että nyt se paska taas hajosi. Heja, heja.